Viimeinen Uitto Iijoella

Iijoki on ollut kulku ja kuljetus väylä satoja vuosia. Sitä pitkin on ollut yksi reitti Vienaan. Kala antoi ruokaa jokivarren ihmisille. Tervaa kuljetettiin lautoilla merenrantaan. Kun metsäteollisuus syntyi, puuraaka-aine uitettiin sahoille ja tehtaille. Sodan jälkeen hakattiin uittoväylien varrelta sotakorvauksien maksuun ja jälleenrakentamisen kustannuksiin suuria määriä puuta. Jätkät hakkasivat ja hevoset vetivät puutavaran jokivarteen, josta virta vei puutehtaiden vesivarastoihin uittaen. Kunnollisia teitä ei ollut. Olojen vakiinnuttua metsänparannus ja metsänhoito lisäsi puuston kasvua. Maan- ja metsäteitä rakennettiin. Kuljetuskalusto kehittyi. Metsätyö koneellistui ja sahoja rakennettiin sisämaahan. Monista syistä uittomäärät vähenivät ja uitto kallistui. Olosuhteet muuttuivat niin, että päätettiin uitto lopettaa Iijoella 1988.

Samalla loppuivat lukuisat vuosikymmenien työpaikat. Hävisi tukkilaisten tuoma elämä ja kulttuuri jokivarsilta. Dokumentti Viimeinen Uitto kuvaa tätä murrosta. Kulttuuriperinteestä kertovat vielä tukkilaistapahtumat, lautanlaskut ja Iijokisoutu tapahtumat.

Dokumentin ensi-illat ovat Iijoen varrella

Iissä Nätteporin Auditoriossa 28.1.2026 klo 18.00

Pudasjärvellä Kurki salissa 29.1.2026 klo 17.00

Taivalkoskella Perinnehuoneella 30.1.2026 klo17.00

Lisätietoja:

Juhani Hakkarainen (haastattelut, käsikirjoitus ja ohjaus) juhani.hakka@gmail.com

Raimo Salo (haastattelut ja kuvaus) raimo.salo@docwerstas.com

Vesa Salo (leikkaus, äänet ja viimeistely) vesa.salo@docwerstas.com

Tuotanto: Suomen Uittoperinneyhdistys ry ja Soitin Oy; www.docwerstas.com

Metsämiesten säätiö (rahoitus)